Toissijainen etu

Sain käsiini kirjan: Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Toimittanut Mari K. Niemi. Ajatus kirjat. Kirjassa oli asiaa myös toimeentulotuesta. Kirjoittanut Ilkka Virjo.

Suomalaiset jotka saavat toimeentulotukea jäävät alle EU:nin köyhyysrajan. Keskimääräinen tuki johon olisi oikeus on 230€/kk. Luulisi tällaisen summan kelpaavan. Tukea hakee kuitenkin vain puolet siihen oikeutetuista. Suuremmissa kaupungeissa enemmän kuin pienillä paikkakunnilla.

Köyhäinapua tai vastaavaa on saanut noin 3-4% kansasta viimeisen sadan vuoden aikana (tarkoittanee enemmän tai vähemmän säännöllisesti). Aiemmin saattoi menettää omaisuutensa ja äänioikeutensa jos joutui turvautumaan kunnan apuun.

Nykyään toimeentulo-ongelmiin saa toimeentulotukea. Toimeentulotuki on toissijainen etuisuus ja kaikki tulot ja mahd. varallisuus huomioidaan. Tällaisella kontrollilla pyritään pitämään väärinkäytökset kurissa. Kunnan sosiaalityöntekijät hoitavat toimeentulotuen arvioinnin. Muistaisin että valtio maksaa puolet toimeentulon menoista.

Jos toimeentulotuki siirtyy Kelan hoidettavaksi vuoden 2010 alussa, saattavat toimeentulotukihakemukset lisääntyä. Tästä tulee kunnille lisäkustannuksia. Nykytilanne jossa toimeentulotuki on alikäytössä, ei sekään ole (mielestäni) hyvä.

Kirjan jutussa mainitaan että hyvä köyhä saattaa olla sellainen joka ei hae toimeentulotukea. Hänellä on myös korkeampi moraali. Työttömyysturvan ja eläkkeen nauttiminen ovat moraalisesti parempi asia.

Jotkut yrittäjät välttelevät toimeentulotuen hakua, koska sen hakeminen on nöyryyttävää. On myös elämäntaiteilijoita jotka ilmeisesti tulevat toimeen vähemmällä kuin mihin heillä olisi oikeus. He ovat niitä hyviä köyhiä.

Jos toimeentulotuki siirtyy kokonaan tai osin Kelalle, toimeentulotuki muuttunee enemmän ensisijaiseksi eduksi?! Toimeentulotuen haun ja saamisen vaikeus ovat politiikkaa.

(Tässä blogikirjoituksessa on käytetty pohjana kirjan artikkelia).